AV-kääntäjän sakset
Aina kun mainitsen suomentavani tv-ohjelmia, minulle kerrotaan jostain nolosta tekstitysmogasta. Kuulenkin niitä mielelläni, koska usein ne ovat hauskoja väärinymmärryksiä. AV-kääntäjänä tiedän harmikseni myös sen, että aina kyseessä ei ole väärinymmärrys tai virhe vaan tilan, ajan tai rahan puutteesta johtuva pakko.
Jokaiselle repliikille on rajattu tila ruudulla ja rajattu kesto, joiden puitteissa katsoja ehtii lukaista sen. Melkein jokaisesta repliikistä pitää siis poistaa jotain sisältöä. Asiaa ei helpota se, että suomen kielen sanat ovat vain niin pirun pitkiä.
On myös paljon toimeksiantajista johtuvia syitä. Aikataulu voi olla niin tiukka, ettei ehdi hioa jokaista repliikkiä tai tehdä kunnon taustatutkimusta aiheesta. Joskus työstä maksetaan niin vähän, että käännöksiä päätyökseen tekevä ei voi käyttää kaikkea haluamaansa aikaa hyvän käännöksen tuottamiseksi. Lisäksi joidenkin yritysten tekstitysohjelmat eivät anna kääntäjän muokata repliikkien pituutta, mikä johtaa pakostakin todella kömpelöihin kokonaisuuksiin. Ja pisteenä i:n päälle: yhden ja saman sarjan eri jaksot annetaan usein eri kääntäjille suomennettavaksi, mikä aiheuttaa hämmentäviä eroavaisuuksia samojen sanojen ja kohtausten käännöksissä.
Pääasiallinen haaste AV-kääntämisessä on kuitenkin tilan rajallisuus. Siitä syystä nostan kielenkäännöstaloni tärkeimmäksi sisustuselementiksi sakset (siis mentaalisakset, ei Fiskarsit).
Pelkkää tekstiä käännettäessä käännös on lähes poikkeuksetta pidempi kuin alkuperäinen, sillä asioiden syvemmälle avaamiselle on tilaa. Heti kun mukana on kuvaa, käännös kutistuu. AV-käännöksissä sisältö pitää ilmaista lyhyesti ja asetella loogisesti ja harmonisesti ruudulle, kuten laittamalla päälauseet ja sivulauseet eri riveille. Tekstittäminen on siis paljolti tekstin leikkaamista. Naks!
Tekstittäminen on mielestäni kuitenkin todella kivaa. Se on kuin peliä, jossa pitää ensin löytää oikeat palaset ja sitten asetella ne täydellisesti. Se toimii myös ratkaisukeskeisenä terapiana: se opettaa löytämään asiaan kuin asiaan uuden, lyhyen ja ytimekkään ilmaisutavan. Se opettaa sekä ajattelun joustavuutta että olennaiseen keskittymistä, puhumattakaan sen tuomasta yleissivistyksen määrästä. Kukapa ei tarvitsisi kaikkea tätä lisää elämäänsä...
Saksien lisäksi sisustan käännöstaloni rummuilla. Kun suomentaa lastenohjelmien dialogeja dubbausta varten, rytmitaju on todella tärkeää. Repliikkien pitää olla saman pituisia kuin alkuperäisessä, joten usein lasken ihan sormillani tavumääriä. Korostetusti ilmaistujen kohtien pitää myös osua samaan kohtaan, joten pelkkä tavumäärän laskeminen ei riitä. Pitää olla vähän runousoppia takaraivossa, vaikka ei muistaisikaan kaikkia termejä. Mitenkäs se Shakespearen jambinen pentametri menikään... Rumpu esiin! Pa-dam, pa-dam, pa-dam...
Suomen- ja englanninkielisessä puheessa korostetaan sanoja hyvin eri tavoilla, mikä tekee dubbauskääntämisestä haastavaa. Mutta jos edes vähän huomioi aksentit ja iskut, puhe istuu hahmon suuhun paremmin. Lauluja kääntäessäni saatan muskariopen tapaan hokea "taa, taa, ti-ti, taa" hahmottaakseni rytmin. Paras tapa testata dubbauskäännöksen toimivuutta onkin dubata itse: höpöttää repliikit ja laulaa laulut alkuperäisen ääniraidan päälle. Ja naapurit kiittävät, kun kääntäjä tekee kotona töitä...
Dubbaussuomentamisessa myös hahmon suun liikkeet aiheuttavat lisähaasteita - etenkin lähikuvissa. Ei ole helppoa keksiä samaa tarkoittava vastine, jossa myös lausunta olisi samanlaista. Myös täysin uusien sanojen, nimien, paikkojen ja ilmaisujen keksiminen on osa tätä maailmaa. Ne eivät kuitenkaan kuulu sisustukseen vaan edellisessä postauksessa käsittelemääni lämpöä varaavaan takkaan, joka on tehty rakkaudesta sanoihin. Luovasti kääntäminen ja uuden keksiminen on sitä parasta herkkua tässä hommassa. Transcreation is the new black.
Käännöstalo pysyisi pystyssä ja asumiskelpoisena, vaikka sitä eivät koristaisi saksirivit seinillä ja rummut ympäri lattiaa. Erikoinen sisustus silti nostaa talon uudelle tasolle ja tekee siitä omaperäisen ja vivahteikkaan. Ja on siellä muitakin asioita luomassa tunnelmaa. Katsotaan ensi kerralla, mitä.